Ostin tämän Harley Bentonin banjon varmasti samasta syystä kuin useimmat muutkin samaan soittimeen päätyneet: halusin kokeilla mahdollisimman halvalla, olisiko banjosta uudeksi soittimeksi repertuaariini. Tämän tarkoituksen se on täyttänyt aivan hyvin: soitin näyttää ja kuulostaa komealta, ja sitä on tosi hauska soittaa. Vuoden soittamisen jälkeen olen valmis sijoittamaan vajaat viisi kertaa kalliimpaan ja jättämään tämän open backiksi riisuttuna kakkosbanjoksi.
Laatu on pakko suhteuttaa hintaan, jotta sitä voisi kehua. Objektiivisesti ajatellen tähtiä pitäisi olla äänen laatua lukuun ottamatta vähemmän, mutta tällä hinnalla ei voi odottaa ihmeitä. Palautin ensimmäisen yksilöni, koska kaksi korkeinta kieltä soivat molemmat todella huonosti jo noin yhdeksänneltä nauhalta ylöspäin. Molemmissa kielissä oli pari nauhaväliä, joiden ääni oli sama; kieli siis kosketti niitä painaessa jotain ylempää nauhaa niin, että soitin ei soinut kunnolla. En uskaltanut vasta-alkajana ruveta tekemään sille mitään itse. Vaihdokissa ei tätä ongelmaa ollut aluksi lainkaan, mutta reilun puolen vuoden jälkeen sitä alkoi vaivata sama ongelma. Olen ollut sen verran laiska korjaamaan tilannetta, että en ole vaihtanut vielä edes alkuperäisiä kieliä uusiin, mutta niitä vaihtamattakin sain säädettyä vähän vinossa ollutta otelautaa sen verran suoremmaksi, että hyvin soiva alue laajeni muutaman nauhavälin ja on nyt 15-16 nauhaa korkeimmilla kielillä, ja muilla ei ole mitään ongelmia. Lähiaikoina vaihdan kielet ja yritän samalla saada otelaudan oikeasti suoraan. Uskoisin, että se onnistuu ilman ammattiapuakin. Tähän banjoon siis pätee se yleinen viisaus halvoista soittimista, että hintaan kannattaa varautua laittamaan lisää sen verran, että soitin käy säädettävänä ammattilaisella. 140 euron hintaan se tuo melkoisen lisän, mutta sen avulla tästä saa toisaalta jo ihan käypäisen banjon reilulla kahdellasadalla. Soundi ja soitettavuus ovat sen verran hyvät, että en lähtisi kokeilemaan pari sataa kalliimpaa kaukoidän vehjettä, joka voi aivan hyvin kaivata samanlaista huoltoa.
Otelauta ei kuitenkaan ole ollut ainoa murheenkryyni. Hihnan ripustuslenkin ruuvi on tavannut kiertyä käytössä itsestään löysäksi ja irrota, jolloin resonaattorin joutuu irrottamaan, jotta ruuvin pääsee laittamaan paikoilleen. Tätä tehdessä banjoni resonaattorin ruuvitapeista yksi on irronnut, mutta sen sai korjattua pikaliimalla. Ikävämpi juttu on, että samassa showssa käsituen kiinnityksessä tarvittavasta asennuslevystä menivät kierteet hajalle jo toisella uudelleenkiinnityskerralla. Tuota varaosaa ei oikein näytä saavan ostamalla, joten pitänee aloittaa neuvottelut Thomannin kanssa asian korjaamiseksi. Uusi käsitukikaan ei tosin maksaisi kuin vajaat kaksikymppiä.
Ei tätä siis mitenkään varauksettomasti voi kehua tai pitää kovin luotettavana kumppanina, mutta säröjä tai muuta sellaista banjossa ei ole, se todella näyttää ja kuulostaa hyvältä ja on ilo soittaa. Minulle riittää ihan hyvin, että tämän avulla olen löytänyt uuden suosikkisoittimeni, jota tekee mieli soitella joka päivä ja joka tarjoaa kitaraan tottuneelle riittävän helpon aloituksen mutta samalla todella paljon uutta opittavaa.
