Jos minä olisin sähkökitara, viettäisin aina lepohetkeni näin miellyttävässä paikassa. Pehmoinen karva hellisi pintaani ja käyttäjänikin saisi mielihyvää hivellessään näyttävän koteloni ulkopintaa. Levätessäni tuntisin ylpeyttä minua ympäröivän suojakuoren kauniista olemuksesta ja viimeistelyn laadukkuudesta.
Huolia kuitenkin tuottaisivat keikkapaikoilla ja ajoneuvoissa vaanivat terävät kulmat; mitä jos tekonahkaverhoilu repeää niitteihin verhoillun basistimme kaatuessa keikan jälkihuuruissa koteloni päälle? Noh, ehkä se lisää vain katu-uskottavuutta. Kullanväriset lukot säihkyisivät kuitenkin edelleen ja estäisivät minua tippumasta kyydistä.
---
Parin vuoden käytönkin jälkeen hohto on säilynyt ja keissi kääntää päitä bäkkäreillä. Voin suositella, parinkympin lisäinvestointi peruskeissiin verrattuna tuo kuitenkin rutkasti hyvää fiilistä ja meininkiä kaupan päälle!