Ystäväni esitteli Stubbyn allekirjoittaneelle viime vuosituhannen lopulla. Ihmettelin että miten joku nyt voi soittaa mokomalla liki metrin paksulla, sormen kynnen kokoisella, muovipalalla. Muutaman kokeilun jälkeen huomasin itsekkin soittavani mokomalla, ja muuta plektraa en oikeastaan enää osaa edes käyttääkään. Plektralla taittuu musiikki kuin musiikki, se istuu käteen hyvin ja kestää käyttöäkin. Yleensä plektra ehtii häviämään johonkin mystiseen dimensioon ennenkuin se on kulunut soittokelvottomaksi. Pari harvinaista tapausta löytyy toki itseltäkin, eli plektra on säilynyt "vanhoille päivilleen", ja se kestää soittoa aina vaan. Kärki ja kantti tottakai hieman kuluu, mutta soitettavuus säilyy kuitenkin.
Eli jos autiolle saarelle saisi ottaa vain yksiä plektroja, kyllä mukaani tarttuisi pussillinen kolmemillisiä Stubbyja :)