Synestesia – Musiikki väreinä

Synestesia – Musiikki väreinä

Ah, kevät. Niin kellertävä aika mielissämme. Tai no, ainakin minun mielessäni. Ihmisaivomme ovat nääs niin kummallisesti piuhoitettu ja kytketty, että ne haluavat joskus viedä mielemme kummallisille harharetkille assosiaation maailmaan. Synestesia on ilmiö, jossa jokin mieltä stimuloiva ärsyke johtaakin vahingossa jonkin toisen aistin piiriin. Näetkö värejä soittaessasi tai kuunnellessasi musiikkia? Saatat olla synesteetikko! Puretaanpa tätä hommaa hieman…

Pähkinänkuoressa

WebMD- verkkojulkaisun Angela Nelson kirjoitti hommasta hyvin:

”Synestesiaa on, kun kuulet musiikkia ja päädyt näkemään muodon. Tai kun kuulet nimen tai sanan ja päädyt välittömästi näkemään jonkin värin. Synestesia on siis vain hieno nimitys sille, kun koet jonkin aistin toisen aistin kautta. Esimerkiksi: Saatat ”Aleksi”- sanan kuultuasi nähdä vihreää tai ”katu”- sanan lukiessasi maistaa sitruunaa. Olemme kuitenkin musiikkiporukkaa, joten tässä artikkelissa tutustumme vain yhteen synestesian alalajeista: Kromestesiaan, eli ääni-väri-synestesiaan.”

Värikkäät vibratot ja kimaltelevat klusterit

Kromesteettiset aivot omaavien yksilöiden kokemukset kromestesiasta ovat todella erilaisia. Esimerkiksi siinä, missä joku näkee oranssin kolmion aina kuullessaan trumpetin soittoa, toinen kromesteetikko saattaa pitää trumpettia todella ”oranssina” soittimena. Joillekin kyseessä on sävelkorkeus, toisille äänenväri. Kromesteetikko näkee värin tai kokee aistiärsykkeensä vaivatta heti äänen kuultuaan- kromestesia on usein pysyvä osa elämää. Tällaisen värinpärskähdyksen saattaa aiheuttaa musiikki, puhe tai mitkä tahansa jokapäiväiset äänet. Vaikka jokaisen kromestesia on erilainen tutkimukset ovat kuitenkin todistaneet, että useimmat kromesteetikot visualisoivat matalammat äänet tummempina ja korkeammat vaaleampina tai kirkkaampina. Aivomme hermopäätteet ja yhteydet rakentuvat kuitenkin jokseenkin samalla tavalla!

Alkaa lapsena, ei tyssää seinään

Kromestesia alkaa usein lapsena, jolloin ihmisen aivot ovat kaikkein elastisimmillaan. Lapsi tekee usein mielessään assosiaatioita ja tätä myöden myös synesteettiset yhteydet syntyvät aivoissa. Kromestesian tutkimus ei ole valitettavasti kovin kattavaa, sillä 1920-1940- lukujen behavioristit pitivät sitä ”ei minään muuna, kuin opittuna assosiaationa”.

Pari synesteetikkosäveltäjää!

Franz Liszt  oli säveltäjä, jonka usein kuultiin pyytävän orkesteriaan soittamaan eri väreinä tai eri väreillä. Orkesterien kerrotaan luulleen, että Liszt vitsailee kun hän pyysi soittajia soittamaan ”sinisempään tyyliin”. Se oli vain tapa, jolla hänen musiikillinen maailmansa näyttäytyi!

Leonard Bernstein kuvaili kromestesiaansa ääninväri-väri synestesiaksi. Häntä raivostutti, jos solisti vaihtoi äänenväriä kohdassa, johon se ei hänen väripalettinsa mukaan sopinut. Vaikkei kuulijat näitä pieniä sävyeroja olisivatkaan huomanneet, Bernsteinin aivot rekisteröivät muutokset joka kerta.

Amy Beachen synestesia assosioi jokaisen sävellajin omalle värilleen. Jos solisti halusi vaihtaa kappaleen sävellajia äänelleen sopivaksi, Amyn kerrotaan tuohtuneen pahanpäiväisesti. Väärä sävellaji saattoi tuoda mukanaan epämiellyttäviä värikombinaatioita.

Kansallissäveltäjämme Jean Sibelius omasi myös kromesteettisia kykyjä. Hän kuuli värejä: C-duuri oli punainen, F-duuri oli vihreä ja D-duuri oli keltainen. Tarinan mukaan pikku Jean tuijotteli värikästä räsymattoa samalla kun pianoa soiteltiin, ja assosioi värit omille soinnuilleen. Säveltäjän suosikkiväri oli vaaleanvihreä, mielummin kellertävä kuin sinertävä. ”Se on jossain siinä D:n ja Eb:n välissä”- säveltäjän kerrotaan tokaisseen sihteerilleen.

Loppusanat

Synestesia voi olla loistava työkalu, mutta se saattaa olla myös todella raskas taakka. Absoluuttisen sävelkorvan omaava ihminen pysyy loistavasti vireessä orkesterinsa kanssa, mutta hänen saattaa olla hankalampaa nauttia musiikista, jota ei ole viritetty länsimaiseen 442Hz 12-säveljärjestelmään. Tässä tapauksessa mielen ”presetit” eivät ole omissa näpeissä ja se saattaa joskus tuntua rasittavalta. Sama saattaa päteä myös kromestesiaan. Toivotaan kuitenkin, että kromestesia on auttanut säveltäjiä, eikä harmittanut heidän jokapäiväistä työtään.  Jokainen meistä assosioi musiikin ja sävelet eri tavalla ja voimakkaat tunteet ovat aina tervetulleita musiikilliseen maailmaan. Jätetäänpä siis tähän viimeiseksi Sibeliuksen toinen sinfonia D-Duurissa. Tai siis, Sibeliuksen keltainen sinfonia.

You are currently viewing a placeholder content from YouTube. To access the actual content, click the button below. Please note that doing so will share data with third-party providers.

More Information


Assosioiko mielesi sävelet eri väreiksi? Kerro kommentilla! 

Yksi kommentti

    Tarkoittaako tämä, että näkee mielessään äänet väreinä vai ihan kirjaimellisesti näkee silmillään? Itse näen erityisesti korkeammat äänet väreinä hämärässä tai pimeässä ympäristössä. Kuin joku sytyttäisi valot hetkellisesti. Osaatko sanoa onko kokemani samaa josta kirjoitat tässä postauksessa?
    Kiitos jo etukäteen vastauksestasi.

Leave a Reply

MAINOS