Remixit: Parempia kuin alkuperäiset?

Jonkun toisen biisin “remiksaaminen” on eräs taiteen muoto, joka on lähtöisin 60-luvun lopusta ja pysynyt yleisenä käytäntönä musiikkimaailmassa ja se on nostanut suosiotaan yhä enemmän. Monet meistä ovat ehkä kuulleet useita remiksattuja versioita biiseistä ennen kuin olemme edes kuulleet alkuperäisiä ja monissa tapauksissa remixit tavoittavat paljon suurempia yleisöjä kuin niissä käytettyjen biisien alkuperäiset versiot. Miksi? Meillä on muutama arvaus tässä artikkelissa. Jos olet kanssamme eri mieltä niin kerro se kommenteissa!

Ensinnäkin, mistä remixaus on lähtöisin?

Mikä kerran alkoi Jamaikalta 60-luvulla on nyt kasvanut yhdeksi musiikkiteollisuuden suurimmista rahasampoista. Se alkoi oikeastaan ska-, reggae- ja rock-biisien rumpu- ja bassoraitojen eristämisellä ja tuplaamisella, joka teki niistä muhkeampia pidentäen biisien kestoa, jotta klubeilla käyvät ihmiset voisivat tanssia biisien tahdissa pidempään. Tapa levisi tanssikulttuuriin, joka rehotti Jamaikalla 60-luvun lopulla ja hyvin pian sen jälkeen nykyisin tunnetut MC:t alkoivat laulamaan (ja lopulta räppäämään) näiden “dub-versioiden” päälle.

Remixaus levisi lopulta Lontooseen ja New York Cityyn Jamaikan vuoden 1962 itsenäistymisen jälkeen ja se on ottanut monia eri suuntia viime vuosikymmeninä (sämpläyksen ollessa yksi niistä). Nykyään remix on yleensä riisuttu osiin ja usein puettu uudelleen useisiin eri kerroksiin ja joskus myös muutettu aivan uudenlaiseksi sävellykseksi, johon on jätetty usein vain melodia. Joissakin tapauksissa vain pieni osa melodiaa on säilytetty kun taas muut elementit, kuten rumpukomppi tai riffi, ovat välittömästi tunnistettavissa.

Minkälaisia remixejä on nykyään olemassa?

Huh, tämä on iso kysymys! Remixien luova ja vapaa luonto on sallinut monien musiikkityylien ja kaikkein tärkeimpänä kulttuurien yhdistymisen. Tällä on tärkeä rooli nykymaailman kulttuureissa, jotka tuppaavat rakoilemaan monessa paikassa. Remixaus voidaan kuitenkin jakaa muutamaan yleiseen osaan:

“Virallinen remix” on yleensä alkuperäisen artistin tai tämän levy-yhtiön tilaama tuote. Biisin osat (yksittäiset raidat) annetaan remixaajalle, jolle maksetaan työstään palkkio joko suoraan tai rojalteina. Loistava esimerkki tästä 2010-luvulta on Andy C:n remix Major Lazerin biisistä “Get Free“. Kuuntele se alta ja huomaa sen 5:24 pituus, joka on ideaali tanssilattialle.

Ns. “laiton / epävirallinen remix” tehdään yleensä ilman lupaa, mutta josta alkuperäinen artisti pitää jos se luo hypeä ja vetoaa suurempaan määrään kuulijoita.

“Mash-up” on taas biisin instrumentaalin version ja eri biisin lauluraidan (samassa sävellajissa) yhdistelmä. Alla on eräs täydellinen esimerkki tällaisesta yhdistelmästä ja bonuksena vielä eri genreistä:

“Radio / Klubi-versio” on joko lyhyempi tai pidempi versio biisistä, jota on muokattu eri tarkoituksiin tai markkinoille ja joka on yleensä luotu levy-yhtiön tai itse alkuperäisen artistin toimesta. Jos biisin alkuperäinen versio on viisi minuuttia pitkä niin on hyvin mahdollista, että radiot eivät soita sitä, joten kolmen minuutin pituinen radioversio voi olla paikallaan. Esimerkiksi Deadmau5:n ja Kaskaden biisi “I Remember” lyhennettiin 3:20 pituiseksi radioon, sillä alkuperäinen versio on kestoltaan peräti 9:53.

“Re-edit” on yleensä elektroniseen musiikkiin erikoistuneiden tiskijukkien ja/tai muusikoiden tekemä versio, jossa luodaan jotain erilaista jo olemassaolevasta stereo mixistä (ei käytetä erillisiä raitoja) joko poistamalla kokonainen osa, pidentämällä osien pituutta ennen droppia tai sovittamalla aiemmat osat kokonaan uusiksi.

Mikä tekee joistakin remixeistä suositumpia kuin alkuperäisistä?

Pidempi, tasaisempi ja tanssittavampi!

Monet remixeistä (katsomatta alkuperäisen biisin kategoriaan) saavat “elektronisen kasvojenkohotuksen“. Bassorumpua ja bassoa nostetaan kovemmaksi, biitin rakenteesta tehdään tasaisempi, toistuva ja tanssittavampi ja uudessa versiossa on usein hitaampi nousu, mikä tekee sen kliimaksista intensiivisemmän. Näin biisistä tulee kaupallisesti houkuttelevampi, koska se saa ihmiset tanssimaan ja tämä tarkoittaa tietenkin klubeille ja/tai festareille sovitettuna enemmän tuloja lippujen ja juomien myynnistä.

Marshmello

Sponsorointi / brändin lisänäkyvyys ja tuki

Lippujen ja juomien myynnin kasvaessa myös brändien näkyvyys kasvaa. Juomia valmistavat yritykset ja vaatemerkit tarjoavat yleensä sponsorointia tietyille klubeille, tapahtumille ja tiskijukille, jotka soittavat remixejä Top 40 -biiseistä, koska niillä on potentiaalia vedota hyvinkin suuriin yleisöihin. Tämä on ilmeisen selvää kun katsotaan Forbesin Vuoden 2019 korkeimmin palkattujen tiskijukkien listaa ja verrataan sitä siihen kuinka monta remixiä kuulet heidän seteissään. Esimerkiksi listan ykkösenä tänä vuonna oli The Chainsmokers 46 miljoonan dollarin tuotoilla! Suurten osallistujamäärien johdosta esitykset voivat olla valtavia brändien sponsoroimia huikeilla valoilla ja pyrotekniikalla täytettyjä spektaakkeleita. Tämä saa ihmiset tulemaan uudestaan kiitos loistavien bisnes-remixaajien!

David Guettan keikka. Loppuunmyyty niin kuin yleensä…

Kollektiivinen ilmaisu

Ihmiset haluavat nykyään kuulla ja nähdä sisältöä, joka on interaktiivista, mukaansatempaavaa tai yhteistyömäistä. Passiivisen kuluttajan aikakausi on tulossa tiensä päähän. Nyt me kaikki tiedämme, että kuulimme sitten minkä tahansa biisin, voimme ajatella biisin toisin ja luoda siitä jotain uutta ja tuoretta. Tämä uusi aikakausi muuttaa perinteisesti henkilökohtaiseksi luokitellun luovan ilmaisun kollektiiviseksi.

Change it up

Loputtomat mahdollisuudet

Remixaajat voivat käytännössä ottaa minkä tahansa biisin ja tehdä siitä mitä tahansa, joka on kyseisen lajin suola: Vapaus. Jotkut saattavat sanoa, että tämä on huijaamista tai varastamista, mutta peli on reilua kun remixaaja antaa kunnioitusta ja maksaa rojalteja alkuperäiselle artistille/artisteille. Mutta kaikki remixit eivät kuitenkaan anna biiseille “elektronista kasvojenkohotusta”. Kuuntele esimerkkinä vaikka tämä Mick Jaggerin biisi, jonka on remixannut Kevin Parker (Tame Impala):

Mitä mieltä olet remixeistä? Mitkä ovat suosikkejasi? Oletko tehnyt niitä itse? Kerro meille mielipiteesi kommenteissa täällä tai Facebook-postauksessa!

Tommi aloitti rumpujen soiton 12 vuoden iässä. Hän tykkää myös soittaa "iltanuotiokitaraa" ja nauttii kaikesta musiikista avoimin mielin. Groovaus ja fiilis on Tommille tärkeintä.

Näytä kaikki Tommin blogipostaukset