Näin vahvistat viulusi

Soitat siis viulua, joka on todella cool soitin, vaikka urasi alussa näin ajatteli vain isoäitisi. Jos pidät folkista, bluegrassista, rockista tai jopa metallista niin tämä soitin sopii kyllä niihin kaikkiin ja tyylillä – MUTTA: Mitä teet kun viulusi soundi jää äkkiä banjon tai väsymättömän rumpalin jalkoihin? Kitaristit ovat jo tietysti löytäneet ratkaisun: sähköinen vahvistaminen. Miksi viulistit eivät siis voisi tehdä saman? Itse asiassa he voivat, joten lue eteenpäin. ??

Suurin este viulun sähköiselle vahvistamiselle löytyy heti: Viulun värähtelyt on muutettava sähkövirraksi. Tähän käytetään ns. “äänimuuntajaa“, joka on joko mikrofoni tai kontaktimikki. Valitsemasi tapa riippuu haluamastasi äänenvoimakkuudesta. Vaikka mikrofonit tarjoavat paljon eloisamman signaalin kuin kontaktimikit, ne kohtaavat rajansa ja alkavat kiertää hallitsemattomasti soittaessasi lujempaa.

Luonnollisesti: Viulumikit

Viulun mikittämiseen on useita erilaisia tapoja, mutta yleensä lavalla soittimeesi kiinnitetty pieni mikki toimii parhaiten. Kaikki muut mikitystavat kuuluvat kontrolloitaviin ympäristöihin, kuten äänitysstudioihin tai klassisen musiikin konsertteihin. On kuitenkin olemassa joitakin rohkeita bluegrass-muusikoita, jotka onnistuvat soittamaan konsertteja vain yhdellä keskelle lavaa asetetulla suurikalvoisella kondensaattorimikrofonilla, kuten t.bone SC 1100:lla.

Klipsimikkien joukossa on myös muutama siisti soitinkohtainen vaihtoehto, kuten t.bone Ovid system tai jos olet valmis maksamaan hieman enemmän: DPA d: vote Core 4099 Violin. Nämä mikit istuvat joustavassa “joutsenkaula“ -telineessä, jota voidaan taivuttaa kaikkiin suuntiin. Ei ole olemassa standardia asentoa, koska jokainen soitin on erilainen. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä ettei mikkiä kannata suunnata F-reikiin päin, mutta tietenkin tässäkin voi olla poikkeuksia ja se voikin toimia uniikilla instrumentillasi. Kokeilun kautta voittoon siis!

Muuta ajattelutapaasi

Voit oikeastaan saada aikaan loistavia tuloksia myös mikeillä, jotka on tarkoitettu muille soitintyypeille, kuten esimerkiksi puhallinsoittimille tarkoitetut mikit. Ne kiinnitetään yksinkertaisesti viulun leukatukeen ja asetetaan roikkumaan suoraan F-rei’iän yläpuolelle. Tämä on loistava ja yksinkertainen ratkaisu etenkin langattomaan järjestelmään kytkettynä.

Kun sinun on soitettava lujempaa (joko dynamiikan takia tai jos sävellys sitä vaatii) asiat saattavat hieman mutkistua. Jos vain voisit jotenkin poistaa häiriövärähtelyt… Schertler, Headway ja Ehrlung ovat kehittäneet tähän muutaman maininnan arvoisen ratkaisun (katso kuvat alta) vaikka ne voivat olla hieman kalliita, mutta kokeilun arvoisia. Joillekin ei tulisi kysymykseenkään käyttää niitä, koska ne täytyy usein liimata kiinni itse soittimeen, siihen kallisarvoiseen ja hauraaseen lakkapintaan! Valmistajat ovat tietenkin ottaneet tämän huomioon ja kehittäneet erikoisia liimoja, jotka eivät (ei pitäisi) vahingoita soitinta.

Suosittu Piezo-mikki

Yleensä viulistit kuitenkin tukeutuvat piezo-mikkiin, joka voidaan kiinnittää viulun tallaan. Tämä mikki löytyy käytännössä kaikista elektro-akustisista kitaroista: Ne ovat luotettavia ja yksinkertaisia ja ne eivät kierrä helposti. Jos haluat saada Stradivariuksesi kauniin soundin kuuluviin täsmällisesti niin meillä on sinulle hyviä uutisia: Piezo-mikki toimii parhaiten mitä korkeampi sävelkorkeus soittimessa on ja koska viulun sävelkorkeus on yleensä yhden oktaavin kitaraa ylempänä, se toimii viuluissa loistavasti (riippuen tietysti soittimesta, kuten aina).

Shadow SH941 Violin Pickup

Näiden järjestelmien huono puoli on siinä, että monet niistä toimivat passiivisesti. Miksi se on huono juttu? Taikasana on “impedanssi” ja piezo-mikissä sitä on liikaa. Useimmat vahvistimet eivät pysty käsittelemään sitä ja tarjoavat ohuen ja rupisen soundin. Myös jokainen metri kaapelia hävittää trebleä. On myös tapauksia, joissa kaikki toimii hyvin, mutta useimmiten sinua neuvotaan investoimaan sopivaan esivahvistimeen ja kytkemään se mahdollisimman lähelle soitinta. Voit myös hankkia aktiivisen järjestelmän, kuten  Shadowin NanoFlex mikin.

Nyt vedetään täysiä!

Kun pääset yli tästä ensimmäisestä vaikeasta ja ärsyttävästä esteestä, loppu on lastenleikkiä. Vahvistinjärjestelmämme voivat tehdä viulun signaalista äänekkään vaivatta. Nykyään sinun ei enää tarvitse kilpailla laulajan, kitaristin tai rumpalin kanssa, mutta sinun on varmistettava, että kuulet itsesi hyvin. He jotka ovat soittaneet vain koulun orkesterissa eivät tiedä sitä turhauttavaa kokemusta kun et kuule itseäsi esityksen aikana. Tämä voi tapahtua jopa rumpaleille!

Kaiken pitäisi olla kunnossa jos soitat isolla lavalla PA:n kanssa: Sinun täytyy vain pyytää ääniteknikolta monitoria. Pienemmillä keikoilla olet omillasi. Akustisella vahvistimella olet itsenäinen ja voit säätää sekä soundia että volumea itse. Tämän vahvistimen ei tarvitse olla iso, koska viulun alin kieli on enemmän kuin oktaavin korkeammalla kuin kitaran alin kieli. Ja juuri ne alimmat nuotit “leikkaavat läpi” parhaiten.

Akustisella vahvistimella kuten tämä pieni AER, Hughes & Kettner tai Harley Benton olet turvassa. Sinun pitäisi vain varmistaa, että kuulet sen itse, joten suuntaa se korviisi ja tarpeen vaatiessa käytä kolmijalkaa (joka ei ehkä näytä hyvältä, mutta kuulostaa siltä). Aseta se niin, että pääsi on vahvistimen ja soittimen mikin välissä. Näin kiertämisen riski on pienempi.

Seuraava taso: Efektit ja muut

Nämä olivat tarpeelliset viulusi vahvistamiseen tarvittavat tarvikkeet ja loppu on itsestäsi kiinni. Voit nyt tehdä mitä vain vahvistetulla viulullasi, etenkin efekteillä. Kaikki pedaalit, jotka ovat tulleet tutuiksi osana kitaristikavereidesi arsenaalia voidaan myös kytkeä viuluusi. Sinun ei myöskään tarvitse pelätä säröä tai muita raskaampia soundeja ja kitaristikaverisi auttavat sinua varmasti mielellään. Ehkä tästä videosta on myös apua:

Joitakin suositeltuja efektipedaaleja viulullesi:

On kuitenkin yksi rajoitin: Jokainen järjestelmä alkaa kiertää hallitsemattomasti tietyllä volumella. Toivotammekin sinulle kiertovapaita rock-, folk-, pop- ja/tai metalliesityksiä tällä mahtavalla vanhalla soittimella!

Tommi aloitti rumpujen soiton 12 vuoden iässä. Hän tykkää myös soittaa "iltanuotiokitaraa" ja nauttii kaikesta musiikista avoimin mielin. Groovaus ja fiilis on Tommille tärkeintä.

Näytä kaikki Tommin blogipostaukset