Hit The Tone – Khruangbin & kitaran taika

Khru- mikä? Löitkö juuri näppäimistöä nyrkillä?

En lyönyt! Khruangbin on texasilainen trio todella karismaattisella soundilla. He ovat julkaisseet muutaman singlen lisäksi 2 EP:tä (Khruangbin ja The Infamous Bill) sekä 2 LP:tä (The Universe Smiles Upon You ja Con Todo El Mundo). Jo vuodesta 2011 Laura Lee (basso), Mark Speer (kitara) ja Donald “DJ” Johnson (rummut) ovat tuottaneet uniikkeja ja lämpimän persoonallisia soundeja yhdessä. Heidän soundissaan yhdistyvät San Fran psykedelia, acid rock, Pohjois- ja Etelä-Amerikan folk, Thai Funk sekä soul. Jos mietit mistä bändin nimi tulee niin se on “lentokone” thain kielellä.

He jotka ovat nähneet Khruangbinin livenä sanovat, että se mitä bändi tekee lavalla on unohtumatonta. Vaikka heidän musiikkinsa on enimmäkseen instrumentaalia, on mukana aina eräs “ääni” jonka ympärille kaikki rakentuu: Mark Speerin kitara. Miten hän saakaan niin monia ja erilaisia soundeja Stratocasteristaan? Siitä juuri aiomme puhua tässä artikkelissa. Ota siis kynä esiin ja ala tekemään muistiinpanoja. ?

Sait huomioni! Miten hän siis soittaa kitaraansa?

Totta puhuaksemme hän soittaa kuin enkelten kuoro. Tämä saattaa tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, mutta kuuntele vaikka heidän levyjään ja livevideoita. Keskitymme tässä siis Speerin kitarasalaisuuksiin, mikä ei ole helppo tehtävä. Tämä amerikkalainen soittaa vanhemmalla Fender Stratocasterilla, mutta väittää, että voisi soittaa minkä tahansa tyyppisellä Stratolla. Tarkastellaanpa siis yhtä Fenderin uusinta American Strato -mallia keski-yläkastin Stratoista:

Fender Aerodyne Classic Strat 3TS

Aerodyne Classic on malliesimerkki siitä minkälainen Stratocasterin pitäisi olla: flamed maple top, tasainen profiili, vaahterakaula, 22 nauhaa ja 3 standardia yksikelaista mikkiä.

Toinen samaan hintaluokkaan kuuluva malli kuuluu Signature Sarjaan: Jimi Hendrix Stratocaster. Se sisältää käännetyn lavan lisäksi American Vintage ’65 mikit, joista tallamikki on käännetty toisin päin. Tämä antaa sen uniikin Jimin soundin, koska magneettien korkeus suhteessa kieliin on käännetty.

Fender Jimi Hendrix Strat OWH

Laajemmalla skaalalla löytyy sitten runsaasti erilaisia Stratoja, jotka yleensä kuuluvat Signature Sarjaan. Yksi ehkä ikonisimmista on Stevie Ray Vaughan Signature malli, joka on kyseisen blues rock legendan vuonna 1990 itse suunnittelema keppi. Sen body ja kaula ovat leppää ja niiden muoto, koostumus sekä kovuus edustavat tyypillistä 60-lukua. Siinä on Pau Ferro otelauta jumbonauhoilla, kolme yksikelaista Fender Texas Special mikkiä sekä vasenkätinen kampi.

Fender Stevie Ray Vaughan

Toinen myyttinen signature malli on Eric Clapton Signature Strat, jossa on hieman paksumpi kaula ja soundi, jonka Clapton itse kuvailee muistuttavan ajoittain Gibsonia.

Fender Clapton Strat Signature TR

Palataanpa maan päälle. Markkinoilla on paljon myös edullisimmissa hintaluokissa liikkuvia Stratoja. Meksikossa valmistettu Stratocaster PF SRD Player tulee korvaamaan Standard Sarjan. Vaikka siinä on käytetty hieman halvempia materiaaleja se tukee silti klassista Straton soundia kolmella Player Series Alnico 5 yksikelaisella mikillä, vaahtera tai Pau Ferro kaulalla, medium jumbo nauhoilla sekä two-point vibrato tallalla. Kuuntele sen soundia tästä videosta ?

https://www.youtube.com/watch?v=FHvH1xxrGD0

Siinäkö se oli? Eikö Mark Speerillä ole mitään muita salaisuuksia?

Tottakai hänellä on! Kuten sanoimme Mark Speer soittaa Stratoa, mutta hän lisää sekaan tiettyjä modifikaatioita. Yksi lisäys on kaksi DiMarzio DP186 mikkiä, jotka asettuvat keskimikin molemmin puolin nostaen hänen Stratonsa soundin uusiin sfääreihin.

DiMarzio DP184 Chopper WH

Puhumme nyt humbucker mikistä yksinkertaisessa muodossa paljon pyöreämmällä, lämpimämmällä ja psykedeelisemmällä soundilla. Sen etuihin kuuluu myös nyanssien määrä, joita se tuo mataliin ääniin sekä sen sisältämä keraaminen magneetti. Muita kiinnostavia DiMarzion mikkimalleja ovat DP384 voimakkaammalla ja tuhdimmalla soundilla, autotallirockin ystäville DP218 SuperDistorsion, joka on täydellinen (kuten nimi viittaa) distortion pedaalien kanssa luomaan äänivalleja ja erilaisia värikkäitä tunnelmia tai DP419, joka tarjoaa erittäin tasapainoisen soundin.

https://www.youtube.com/watch?v=gtE04gdWE0g

Ymmärretty. Lisää kamoja, kiitos!

Kyllä näitä riittää. Speer sanoo, että hän on käyttänyt hiottuja kieliä viimeiset 15 vuotta ja suosii nykyään D’Addarion flatwound chromeja. Katso hänen yllä oleva rigin esittelyvideo oppiaksesi lisää hänen epätavallisista kielimieltymyksistä. Jotta nämä kielet istuisivat mukavasti, Speer vaihtoi Stratonsa satulan. Hän pitää erityisesti Graph Tech brändistä, joka tarjoaa laadukkaita satuloita joka lähtöön.

Yleisesti Speer etsii näillä pienillä vaihdoilla korkealaatuisempia harmonioita ja vireen tarkkuutta. Jotkut sanovat satuloiden saavan kielet kestämään pidempään, joka osuu ainakin Speerin kohdalla oikeaan: “Minä vihaan kielten vaihtamista”.

Mielenkiintoinen vaihtoehto on XL Slotted Jumbo Nut, joka on hyvin yhtenäinen ja vahva. Muita huomion arvoisia malleja ovat teflonpäällysteinen (lisää soundiin kirkkautta) XL F-Style Slotted Nut, Gibsoneille ideaali GT PT 6010 00 Black Tusq XL, myös tarkkaan vireeseen ideaali XL Zero Fret Nut tai Stratoille täydellinen GT PQ 5000 00 Nut.

Olemmeko valmiita jo?

Emme ole puhuneet vielä Speerin vahvistimista. Speer käyttää Khruangbinin äänityksissä Fender Deluxe Reverb “blackface” -vahvistinta ja kiertueelle hän ottaa mukaansa Fender ’68 Custom Deluxe Reverb “silverface” reissuen. Molemmat ovat fantastisia ja voimakkaita putkivahvareita Fenderille tyypillisellä spring reverbillä ja putki vibrato -efektillä, joista Speer selkeästi tykkää.

Mutta Speer ei aina soita puhtaasti näiden kauniiden vahvistimien läpi. Jos Khruangbinin musiikki on sinulle tuttua olisi anteeksiantamatonta päättää tämä artikkeli puhumatta pedaaleista!

Ensimmäinen ja melko selkeä valinta on klassinen overdrive/distortion pedaali Boss DS-1 Distortion. Se on erityisesti brittivahvistimille suunniteltu todella agressiivinen, ponteva ja raaka särö, jolla ei ole mitään tekemistä joidenkin vanhojen pedaalien steriilin fuzzin kanssa. Sen kolme säädintä antavat paljon vahvoja sekä luotettavia säätömahdollisuuksia, kuten Bossin pedaalit yleensä.

Toinen mainittava pedaali on uskollinen aidon nauhakaiun replika poikkeuksellisen kestävässä paketissa: Strymon El Capistan. Sen laajojen säätömahdollisuuksien lisäksi, mitä tulee eri asteisten delayden ja kaikujen tuottamiseen, se tuottaa erittäin orgaanisen soundin.

Takaisin Bossiin. Tällä kertaa puhumme PH-3 phaserista, jolla saa aikaan sekä vintage että moderneja phaser-efektejä. Soundiltaan se on yksi markkinoiden monipuolisimmista phasereista, jossa voit valita phaserin syvyyden ja resonanssin lisäksi sen nopeuden ja tiheyden.

Toinen Speerin käyttämistä pedaaleista on ikoninen wah-pedaali Dunlop Crybaby Classic GCB95 F, joka säilyttää tämän efektin klassisen maun sen klassisten Fasel käämien ansiosta. Sen soinnikkaan tarkkuuden lisäksi pedaali erottuu mukavuudellaan ja helppokäyttöisyydellään.

Emme voi tietenkään unohtaa reverb-pedaalia. Speerin ehdoton suosikki on Electro Harmonixin Holy Grail, joka tuo yhteen syvän ja nyanssirikkaan spring reverbin, hall reverbin ja erikoisen “flerb” efektin (flanger + reverb). Kompressoriksi tämä Khruangbin-kitaristi valitsee MXR M 291 Dyna Comp Minin, joka yhdistää Dyna Compin klassisen kompressorin parannetulla ja hiljaisemmalla virtapiirillä todella hyvällä dynaamisella kantamalla.

Päätämme tämän Speerin pedaaleista kertovan osuuden expression/volume pedaali Roland EV 5:lla, joka johtaa dynaamisempaan tulkintaan ja jolla voi kontrolloida volumen tai efektin tasoa helposti.

Päätelmä

Tämä yleiskatsaus Mark Speerin käyttämiin pieniin kikkoihin, jotka saavat hänen kitaransa kuulostamaan siltä kuin se kuulostaa (ottaen huomioon hänen huomattavan lahjakkuutensa) muistuttaa meitä siitä, että on mahdollista sopeuttaa soitin oman maun mukaan jopa enemmän kuin eri valmistajat ajattelevat. Tähän tarvitaan tietenkin vahva visio haluamastasi soundista sekä tieto sen saavuttamiseen tarvittavista tekniikoista ja laitteista. Voimme taas kerran todeta, että joskus ne pienimmät yksityiskohdat ovat se juttu.

Tommi aloitti rumpujen soiton 12 vuoden iässä. Hän tykkää myös soittaa "iltanuotiokitaraa" ja nauttii kaikesta musiikista avoimin mielin. Groovaus ja fiilis on Tommille tärkeintä.

Näytä kaikki Tommin blogipostaukset